Suomalaisen homoseksuaalisuuden sosiaalihistoria kertoo paitsi piilossa eläneiden, salaa seurustelleiden ja huolta kantaneiden ihmisten tarinoita, myös hellästi rakastuneiden, avoimesti yhdessä asuneiden ja seksuaalisuuttaan juhlistaneiden suomalaisten naisten ja miesten tarinoita.

Sotienjälkeisessä Suomessa kansalaisia varoitettiin siitä, että vaarallinen "ruotsalaistauti" uhkasi avata vankilan portit joka miehelle. Naistenkin oli parasta unohtaa poikamaisuutensa ja siirtyä suosiolla avioliiton satamaan. Sama viesti toistui myös paikallisesti, ihmisten välisessä kanssakäymisessä, kun juorut "sellaisista" naisista ja miehistä tekivät eroa hyväksyttävän ja paheksuttavan välillä. Homoseksuaalisesti tunteville ihmisille 1950- ja 60-luku oli siksi aikaa, jolloin omat tunteet ja teot oli syytä kätkeä visusti. Nyt he kertovat hauskoja ja koskettavia tarinoita siitä, millaisia tuohon aikaan olivat homoseksuaalisiksi uskotut henkilöt tai millaista oli tajuta omat homoseksuaaliset tunteensa - ja silti, paheksunnasta ja ilmitulon pelosta huolimatta, elää urheasti omaa elämäänsä.

Tuula Juvonen kirjoittaa näkyville rintamakertomuksista elokuviin, aviovuoteista puistoihin ja ravintoloihin, sekä skandaalilehdistöstä henkilökohtaisiin haastatteluihin ulottuvassa analyysissä vaiettua ja unohdettua rakkauden politiikkaa.